KOIRAT JA KISSA

Taloudessamme asustelee 3 supersuloista ja superenergistä koiruutta, 2-vuotiaat seropiveljekset Touho ja Taavi sekä 1-vuotias seropinarttu Nata.

Touho ja Taavi ovat molemmat mustia ja siihenpä ne yhtäläisyydet sitten päättyvätkin. Molemmilla on oma valloittava persoonallisuutensa ja omat jekkunsa!

Nata on pieni tehopakkaus joka jaksaa juosta vaikka koko päivän eikä epäröi jahdata mitään mikä liikkuu.
Neidillä on myös maailman ihanin hymy joka välähtelee monta kertaa päivässä iloisten asioiden yhteydessä :)

Taavilla on mahdottoman suloiset koiransilmät ja se osaa myös käyttää niitä hyväksi.
On lähes mahdotonta olla rapsuttelematta sitä kun se tulee luokse ja ottaa säälittävän, anovan ilmeensä :D
Taavi on kiltti AIVAN kaikille vaikka ääntä siitä vieraiden tullessa kyllä lähtee!
Taavi rakastaa juoksemista ja se on ylivoimaisesti nopein koira jonka olen nähnyt. Lupaavaa agilitymateriaalia, hmmmm.
Touho on täysin nimensä veroinen = Touhotin. Se jaksaa leikkiä jatkuvasti ja keppien, sukkien, pallojen ja kenkien hakemista ei voi sen mielestä koskaan olla liikaa!
Kesällä Touhoa (tai Taavia) ei pitele mikään jos lähistöllä on järvi - ja sinnekin mennään mieluiten kepin perässä.
Touho rakastaa leikkimistä onpa se sitten muiden koirien, aikuisten tai lasten kanssa.
Nata on... ihana riiviö. Pihalla neidillä on hyvin valikoiva kuulo ja yleensä se juoksentelee
omilla reissuillaan kunnes nälkä iskee tai tarjolla on jotain mielenkiintoisempaa kuin minkä perään se on lähtenyt.
Sisällä Nata on mitä ihanin ja lutuisin koiruli; se hymyilee päivittäin ja rakastaa rapsuttelua ja leikkiä sukan kanssa.
Vieraisiin Nata suhtautuu epäluuloisesti, varsinkin jos kyseessä ovat ihan pienet lapset.
Nata tuli minulle toisesta perheestä joten se on saattanut kokea lasten kanssa jotain pelottavaa josta minulla ei ole tietoa.
Jennan kavereiden kanssa Nata tulee kuitenkin aina mainiosti toimeen ja leikit yltyvät välillä vähän liiankin riehakkaiksi.


Höpö lempinimeltään Höpsän Töpsä tuli minulle muutama vuosi sitten ennen joulua. Höpön silloinen omistaja joutui vanhainkotiin joten kissa sai lopetustuomion. Setäni ei kuitenkaan hennonut kissaa ampua vaan soitti ja kysyi löytyisikö kotia... Enhän hennonut jättää kissaa tapettavaksi juuri ennen joulua ja tallikissastakin oli puutetta :)

Höpö on todella hellyydenkipeä mutta vaatii hiukan aikaa ennenkuin tottuu uusiin ihmisiin. Koirista Höpö ei juurikaan välitä ja ne saavatkin kyytiä jos menevät liian lähelle. Höpö on villikissan pentu ja se näkyy joskus herran sähäkässä luonteessa. Todella hyvä hiirikissa!